Unelmat vs. menneisyyden käsittely

Pohdin, että muutoksen polulla on selvästi kaksi puolta; haasteiden kohtaaminen & käsittely sekä unelmat & tavoitteet. Niitä voisi ajatella ”ikäväksi” ja ”mukavaksi” puoleksi, mutta se johtaisi harhaan. Parempi on ajatella asiaa aika-akselilla. Toinen muutoksen polun puoli käsittelee mennyttä ja toinen tulevaisuutta. Mutta jottei koskaan täysin eksytä kumpaankaan umpikujaan, muistetaan olla läsnä tässä hetkessä, jossa elämä on itse asiassa täydellistä, kun sen oikein oivaltaa..

Kun unelmointi on vaikeaa

Minulle unelmointi on suuren osan elämästäni ollut vieras käsite. Silloin tällöin olen uskaltautunut haaveilemaan, mutta siihen se on kirjaimellisesti jäänytkin. Unelmointia minun on pitänyt harjoitella ja tämän koko blogikirjoituksen pointti on siinä, että kun unelmointi koetaan vaikeaksi, on se portti menneisyyden käsittelyyn. Siispä kun yrität unelmoida unelmien kodistasi tai parisuhteestasi ja mielesi sisällä jokin ääni huutaa esim. ”et sinä ansaitse sitä”, niin kannattaa lähteä tutkimaan tätä ääntä. Mistä se tulee? Mistä se ylipäänsä on löytänyt mieleesi? Miksi kuuntelet ja uskot sitä tai olet niin aikaisemmin automaattisesti tehnyt? Tule tietoiseksi tästä ja muista rajoittavista uskomuksistasi, haitallisista sisäisistä äänistäsi ja toimintamalleistasi niin olet muutoksen polulla jo hyvässä alussa.

Muutoksen polun kaksi puolta auttajakentällä

Hmm, seuraavaa asiakokonaisuutta minun on haastavaa avata, mutta yritän silti. Ei voi yleistää eikä lokerointia kannattaa turhaan harrastaa, mutta ns. auttaja- tai hyvinvointikentällä voin nähdä heitä, jotka ovat tehtävässään keskittyneet unelmiin, tavoitteisiin, onnellisuuteen, vaaleanpunaisuuteen, iloon ja optimismiin. Sitten on toisaalta paljon heitä, jotka tehtävässään keskittyvät em. sijaan menneisyyteen, traumoihin, pelkojen syntyperiin, lapsuuteen, tunnelukkoihin, riippuvuuksiin, varjoihin ja synkkiin tunnelmiin. Minua kiinnostaa eniten pysyvät tulokset, todelliset muutokset. Niihin ei pääse parhaiten kumpaankaan ”lokeroon” jäämällä vaan ne vaativat kokonaisvaltaista otetta ja näkemystä. Eli molempi parempi.  Olen selkeästi tullut hyvinvointikentälle tuon menneisyyden käsittelyn näkökulman kautta ja fokukseni on vahvistaa tuota toista puolta itsessäni ja auttajana, jotta voin aina vain tehokkaammin auttaa kaikkia muutosta haluavia. Toki on hyvä panostaa tiettyihin tehokkaisiin työkaluihin ja menetelmiin, mutta periaatteena on samalla hyvä olla, että ei sulje mitään toimivaa työkalupakista pois ja pitää mielen avoimena kaikelle uudelle. Em. asiakokonaisuuteen liittyy vahvasti myös bisnesnäkökulma, mutta ei siitä tässä kirjoituksessa nyt enempää.

Unelmia kohti ihan itsestään?

Yksi mieleni nyrjäyttävä oivallus on ollut se, että vaikka en ole unelmiani tietoisesti ja määrätietoisesti jahdannut viime vuosina, on osa niistä toteutunut ihan itsestään. Tarkoitan sitä, että omia varjojani tutkimalla ja menneisyyden haasteista eheytyessä olen huomaamattani toteuttanut unelmiani, koska hidasteet ja esteet ovat väljenneet edestä. Nämä ohimennen toteutuneet unelmani liittyvät mm. kehooni ja kehonkuvaani, henkisen stressin määrään arjessa, vapauteen elämässä ja intohimon löytämiseen ja sen valjastamiseen uraksi. Kaksi hyvää ystävääni ovat herätelleet minua lisää aivan viime aikoina. Kiitos heille. Ja mieleni on meinannut nyrjähtää ja olen purskahtanut ilosta, kun olen havainnut sen tosiasian, että unelmani ovat alkaneet toteutua kuin itsestään (tuon menneisyyden käsittelyn ansiosta).

Menneisyyden käsittelyä ja unelmointia, eiks jee? Hyvä yhdistelmä, vai mitä? Lopulta tää elämä on täynnä yksinkertaisia juttuja. Niitä vaan on ääretön määrä, joten usein putoaa kärryiltä, mutta lopulta kuitenkin elämä on kovin simppeliä. Usein jopa loogista, etten DI:nä sanoisi.

Pitkä matka on kuljettu

Voin joskus kirjoittaa avaavia tarinoita elämästäni; niiden kautta pääsee kartalle siitä, kuinka pitkän mutta nopean maratonin olen itse taivaltanut polullani. Noin niin kuin pikatarinana ikävuoden 24 kohdalta tapaus ”kykyni nauttia elämästä”: En voinut pysähtyä nauttimaan hyvästä fiiliksestä, onnellisuudesta tai kehollisen nautinnon tunteesta hetkeä pidempään edes omissa syntymäpäiväjuhlissani, koska mieleni kertoi, etten ansaitse sitä, ja koska elin roolissa, jonka mukaan minun piti aina huolehtia muista. Elin muita varten ja kykenin rentoutumaan vasta kun muilla oli hyvä olla. Tämä heijastui arkisista tilanteista aina seksiin asti.

Menneisyyden käsittelyä ja entistä enemmän unelmointia -> www.muutoksenpolku.fi/palvelu